Perinteisen kiinalaisen lääketieteen historia

Akupunktuurin historia ulottuu varmuudella tuhansien vuosien taa. On todisteita siitä, että akupunktuuria on harjoitettu jopa 4000 vuoden ajan. Arviointia vaikeuttaa sen määritteleminen, milloin kipeän pisteen painaminen kivun helpottamiseksi sormella tai terävällä kivellä muuttuu akupunktuuriksi. Sitä hetkeä, jolloin perinteinen kiinalainen lääketiede sai ensimmäisen alkeellisen tautioppinsa ja akupunktuuri muodon ja ideologian, on vaikea määrittää tarkasti.

Termi akupunktio on eurooppalaista alkuperää 1700-luvulta, jolloin silkkitien välityksellä alkoivat vaikutteet kulkea molempiin suuntiin Euroopan ja Kiinan välillä. Se merkitsee neulalla pistämistä. Kiinankielinen sana, joka kuvaa akupunktuuria on ´Zhen´. Se sisältää ajatuksen kulkureitin avaamisesta kehon ja ulkomaailman välille. Näin jotakin mikä on liiallista sisäpuolella voi siirtyä kehon ulkopuolelle ja toisaalta terapeutin vaikutus(Qi) voi vaikuttaa siihen mikä on sisällä.

Ensimmäinen tunnettu akupunktiota käsittelevä kirja on ´Neijing Suwen Lingshu´. Kirja on todennäköisimmin peräisin vuosilta 475-221 eaa. Sen uskotaan olevan useiden eri kirjoittajien käsialaa, vaikka legenda kertookin legendaarisen Keltaisen keisarin sen kirjoituttaneen. Kirjassa viitataan useisiin vanhempiin kirjoituksiin.
Kirja jakautuu kahteen osaan, teoreettiseen puoleen ja kliiniseen soveltamiseen. Se käsittelee luonnonlakien toimintaa ja niiden ilmenemistä ihmiskehossa ja ihmiselämässä osittain keskustelujen muodossa. Samalla nämä ensikuulemalla symboliselta vaikuttavat tarinat voidaan siirtää kuvailemaan hyvinkin tarkasti kehoa ja sen toimintoja. Yin ja Yang ovat käsitteinä hyvin vahvasti esillä Neijing Suwenissa. Näiden tulee olla tasapainossa keskenään, jos ne eivät ole, ihminen sairastuu.

Koulutus
Sui-dynastian aikaan 561-618 jaa. ensimmäinen lääketieteellinen koululaitos perustettiin Kiinassa. Opetusohjelmaan kuului akupunktuuri, moksaus ja yrttilääketiede. Suuri osa tiedon ja taidon siirtämisestä eteenpäin on myös tapahtunut itämaisen mestari-oppipoika-perinteen avulla. Kiinassa onkin sanottu, että vain sellaiseen lääkäriin voi luottaa, jonka isä ja isoisä ovat olleet lääkäreitä.
1026 jaa. julkaistiin Pronssimiehen klassikko, joka sisälsi ohjeistuksen eri pisteistä ja niiden käytöstä vaikutuksineen ja neuloitustekniikoineen.
Kirjan kirjoittaja Wang Weiyi valmistutti kaksi onttoa ihmisenkokoista ja -muotoista pronssipatsasta, joissa jokainen akupunktiopiste oli merkitty läpireiällä. Opiskelun yhteydessä patsaat päällystettiin vahalla ja täytettiin nesteellä. Opiskelija sai tehtäväkseen etsiä ja neulottaa tietyt pisteet, onnistuessaan hän osui vahan alla olevaan reikään ja sai aikaan vesisuihkun.

Siihen asti kun länsimainen kehitys tunkeutui Kiinaan, samat oppikirjat ja traditio säilyivät käytössä juurikaan muuttumatta. Länsimaiseen edistykseen ja lääketieteeseen ihastuttiin niin, että Kiinan valtio kielsi akupunktuurin harjoittamisen vuonna 1929. Maon noustua pitkien vapaustaisteluiden jälkeen valtaan nousi perinteinen lääketiede jälleen arvostukseen. Siitä tuli korvaamaton ja edullinen osa kiinalaista terveydenhuoltojärjestelmää etenkin maaseudulla. Nykyään kiinalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä sekä koululääketiede, että perinteinen kiinalainen lääketiede toimivat saumattomasti yhdessä.

Tämän uuden tulemisen myötä alkoi akupunktuuri jälleen voimakkaasti kehittyä. 1950-luvulla kehitettiin yhtäaikaa Kiinassa ja Ranskassa korva-akupunktuuria sekä aloitettiin akupunktuurianalgesia leikkauksissa. 1980-luvulla sai alkunsa päänahka-akupunktuuri aivojen vastaavien alueiden hoidossa. Myös ns. elektro-akupunktuuri on syntynyt viimeisten 40 vuoden aikana. Nykyään myös maailman terveysjärjestö WHO suhtautuu myönteisesti akupunktuuria kohtaan ja etenkin sen toteuttamiseen perinteisessä muodossaan.

Perinteinen kiinalainen lääketiede Suomessa
IHP, eli Itämainen Hoitoperinne ry. perustettiin 4.tammikuuta vuonna 1988. Yhdistyksen nimi on nykyään Suomen perinteisen kiinalaisen lääketieteen yhdistys r.y.(Finnacu). Yhdistys on European Association of Traditional Chinese Medicinen(EATCM) yksi perustaja- ja ainoa suomalainen jäsen. Yhdistyksen perustivat ensimmäisen PKL:ää opiskelleen suomalaisryhmän jäsenet, opettajinaan ensin tri. Padilla Espanjasta ja sitten prof. Chen Ken ja prof. Liu Bao Yang Kiinasta. Heidän joukossaan PKL:n suomalainen grand old lady, Elina Hytönen. Prof. Chen Ken on nykyään WHO:n palveluksessa ja prof. Liu johtaa Kiinan PKL:n Akatemiaa. Yhdistys työskentelee koulutettujen PKL:n harjoittajien aseman vahvistamiseksi maassamme.